Juhannusjuttu

 

 

Erilainen Juhannus 21.-25.6.2017

Oi! Suomen suvi, kesä ja kärpäset. Suomalainen juhannus, saunomista,grillailua ja tolkutonta viinanjuontia. Kiinnostaa? Ei? 

Toinen, Uusi Vaihtoehto juhannukselle on pakata soittokamat autoon ja ajaa Puolaan. Kätevää ja helppoa. Näinhän olimme päättäneet tehdä! 

Puolasta oli useana vuonna tullut kyselyjä Ultra Chaos Picnic juhannusfestareilta ja nyt kaikkien aikataulut sopivat lähtemiseen. Festarimatka oli kohtuullisen pitkä, joten oli aiheellista buukata keikat menomatkalle ja paluumatkalle, eli kolmen pysähdyksen taktiikalla lähdettiin. Tre/Sjoki tulivat Transiitilla Helsinkiin ja Porin Ässät kuuden euron Onnibussilla eri reittiä samaan paikkaan. Valmistautuminen matkaan oli mennyt perinteisesti viime tinkaan. Transiitista oli hajonnut jarruputki päivää ennen reissua. Se saatiin korjattua. Matkaan suunniteltu navigaattori tuli postissa vain muutama tunti ennen lähtöä ja Markon kättä hoidettiin sähköllä alkuviikosta, että kapula pysyy kädessä. Diagnoosi oli tenniskyynärpää. Mistä lie tullut oikeeseen käteen tollanen vamma, onkohan artisti nähnyt tennispalloa muuta ku telkkarissa. Näin meillä. 


Viking Express tarjosi matkalaisille iltapalaa, kaffia ja loistavia karaoke-esityksiä. Seuraavaksi Eki, Mika odottaa… ja toisinpäin. Tanssilattian valtasi puolalainen ikäihmisten tanssiryhmä, jotka jaksoivat jorata koko matkan ajan. Hienoja muuveja ihasteltiin kävelykeppiporukoissa. Ilta huipentui toisen solistin Irwin tulkintaan Poin poing poing, mikä tuli sellaisella soperruksella että Pexikin kuulostaa Sinatralta. Kahden ja puolen tunnin paattimatkan jälkeen lähdettiin ajelemaan Tallinnasta kohti Puolaa. E67:aa pitkin posoteltiin vuorotellen koko yö ja aamupäivä välillä sateessa, välillä paisteessa. Tällä kertaa oltiin kaukaa viisaita ja viriteltiin navigaattori kiertämään Kalingrad kaukaa yön pimeinä tunteina. Riippuen lähtöpaikasta tuli matkaa tehtyä 24-26 tuntia.

Pääsimme aurinkoiseen Olsztyniin. Keikkapaikka, MECH löytyi kauppakeskittymän toisesta kerroksesta kävelykadun varrelta. Tämähän tarkoitti tietysti sitä, että autopaikka oli kiven takana. Käytiin nauttimassa päivän ensimmäinen ruoka-annos ja vittuiltiin toisillemme. Muutaman tunnin kuluttuaroudattiin kamat viihtyisään pubiin, jossa soittotila oli yläkerrassa. Todettiin, että tänne kun tulee se 35-50 ihmistä niin tupa on sopivasti täynnä. Robert/Elvis (Utopia, Produkt, Edelweiss Piraten) oli keikan järkkääjä ja autteli meidät roudauksesta aina unten maille asti. Arja pisti alakertaan distron pystyyn ja ajoissa päästiin soittamaan. Torstaimeininki. Kädet ja päät heiluivat yleisössä, mutta mitään isompaa innostusta ei ollut havaittavissa. Soitto lähti hienosti ja parit ylimääräisetkin biisit saatiin vetää. Taas saatiin todeta, että väsymykseen paras lääke on punkrock. Illan päätteeksi roudausta kiertotietä pitkin, koska automme oli jäänyt kahden suljetun portin taakse. Auton pakkauksen jälkeen ajelimme lokaalien opastuksella hostelille, jossa meitä odotti oma huone, suihku ja puhtaat valkeat lakanat. Keltuainen vartioituun parkkiin läheisen hotellin pihaan ja Lapua/Pori/Tampere-verkosto vaipui unten maille. 

 

Aamuherätys, kaffet ja tien päälle. Saimme erilaisia ajoaikainfoja, 7-12 tuntia olisi ajoaika festareille, niinpä lähdimme ajoissa ajelemaan. Lähtökohtaisesti 500 km Puolassa on kokopäiväjuttu. Kiertäessämme Varsovaa keskellä tietä möllötti sohva! Mahtaa Tomek olla ihmeissään kun tyhjentää muuttokuormaa… Viimeiset 50 km mentiin etanavauhtia paikatuilla teillä pitkin maaseutua ja ihailtiin auringonpaisteessa maisemia. Koiria juoksenteli tien poskessa, lapset ajelivat polkupyörillä ja maailmassa oli hetkellisesti kaikki hyvin. Kahdeksan jälkeen saavuttiin pelipaikalle. Hämmentävää kun ajeltiin tyhjää metsätietä ja yhtäkkiä kulman takaa ilmaantui autoja ja festarikansaa kuin tyhjästä. Festari-infosta tarpeelliset liput ja laput ja sovittu keikkaliksa. Auto parkkiin tien poskeen ja tsekkaamaan Dezerteriä. Kovaa säätöä ja virittelyä ennen keikkaa. Kuulostihan se hyvältä. Yleisön reaktiot ja yhteislaulu ei jättänyt epäselvyyttä illan odotetuimmasta orkesterista. Muutaman biisin jälkeen alkoi sitten vesisade, joka ei sitten loppunutkaan koko aikana pieniä hetkiälukuunottamatta. Vanhat herrat soittivat 1,5 tuntia ja illan aikataulusta näytti tulevan meitä kohtaan armoton. Osa yleisöstä nautti musasta ja osa vaikutti vittuuntuneelta yhden bändin ehkä hieman itsekkääseen soittoajan venyttämiseen. Toisaalta päivällä oli ollut myös kolmen tunnin sähkökatko myrskyn takia, joka oli jo osaltaan sekoittanut aikatauluja. DIY-festarit Puolassa keskellä ei-mitään, mitä tahansa voi tapahtua. Mukavasti pimeydestä löytyi tuttuja Englannista, Tsekeistä, Tampereelta ja tietty Puolasta. Tarjolla kojuissa oli loistavaa safkaa, levyjä ja paitoja. Kaikkihan oli mallillaan, mutta jostain syystä sateen vaan jatkuessa ja aikataulujen venyessä alkoi väsyneeseen mieleen hiipiä pienen pieni vitutus… 

Orastava sarvi otsasta häipyi klo 02.05 kun päästiin vihdoin lavalle! Kamoja kasatessa lavalta meni valot useaksi minuutiksi, joka ’hieman” vaikeutti hommia. Sama ilmiö toistui loppuroudauksen aikana. Sitten pärähti Asylum ilmoille! Siellä ne ihmiset olivat, innokkaina ottamassa vastaan musiikin ilosanomaa. Mehän tykiteltiin, jumalauta kyllä! Soitettiin melkein tunti ja porukat jorasivat. Gladiators biisin aikana lavalle kipusi joku urpo ja törmäsi Pekuun ja kamoihin. Järkkäri yritti ohjata kaveria alas, mutta heppu työnsikin järkkärin voimalla alas lavalta. Tätä seurasi sitten  nopea operaatio, mikä ei ollut lasten katsottavaa. Lavalle hypännyt kaveri lensi lavalta alas ja edessä ollut porukka pieksi häirikön huolella niin, ettei tämä ylöspäästyään tiennyt maailmasta hetkeen mitään. Me soitettiin vanhoja ja uusia biisejä sekaisin, kaikki kelpasi. Keikan jälkeen taputtelua ja jutustelua. Monelle tuntuu orkesteri Suomesta merkitsevän todella paljon, hämmentävää. Roudauskikkailun ja iltapalan jälkeen ajeltiin Frampolin pikkukylään hotellille 10km päähän festareista. Yöllä hotellilla odotti paikallinen mies, joka ohjasi meidät oikeaan huoneeseen. Nukkuma-aikaa jäi ruhtinaalliset 4,5 tuntia. Hotelli oli täynnä bändiläisiä. Aamiaisella istui isossa salissa sekalainen seurakunta. Hotelli näytti puitteiltaan sellaiselta, jota käytetään lähinnä hääjuhlien järjestämiseen, nyt väki oli hieman vapaammin pukeutunutta. Aamupalalta ei tarvinnut tyhjin vatsoin lähteä. Seitanit, levitteet ja tomaatit täyttivät vatsat iloisesti. 

Ajeltiinpa siitä sitten easy going Varsovaan. Ruuhkat olivat jääneet eiliselle. Tuttu paikka 

A.D.A. Pulawska avasi porttinsa meille. Anna/Antidotum keitti meille hyvät, vahvat kahvit ja käytiin kuulumiset läpi. Oli mukava kuulla, että Antidotum oli taas aktiivinen. Toivottavasti tekevät myös uutta musaa. Pelattiin perinteisesti pori-lapua kikkeriturnaus, jossapohjammaa oli tällä kertaa (vain tällä kertaa) etevämpi. Syötiin herkulliset pöperöt ja Roudattiin nopiaa kamat kellariin, jossa soitettiin myös viimeksi. Kosteutta oli kellarin ilmassa.  Illan toinen orkesteri saapui paikalle myös. He olivat soittaneet jo festareilla aamulla ja ehtivät vielä hyvin meidän seuraksi. Mukavia ja huumorintajuisia saksalaisia, jotka soittivat tiukan, tiiviin setin hardcorea. Bändi oli kotoisin Frankfurt/Giessen suunnasta ja joku heistä oli mukana AK44 toiminnassa. Oma keikka oli kympiltä ohi. Tsekattiin ajan kulua ja pidettiin sovitusta kiinni koska paikalla oli ollut ongelmia naapureiden kanssa. A.D.A. on keskellä kaupunkia ja meteli kuuluu asuntoihin helposti. Järjestäjät ovat rajoittaneet keikkojen järkkäämisen minimiin, koska paikka on niin tärkeä ja he haluavat sen pitää. Punakone jyräsi. Soitto kulki hulluna. Tähän oli mukava päättää Puolan tsembalot. Arja sai taas osakseen kauniita sanoja ja bändi kehuja. Hyvä fiilis jäi. Taas kerran.

Lähdimme keikan jälkeen heti ajelemaan yötä vasten alkuperäisen suunnitelman mukaan. Varsovassa oli kuitenkin jokin iso tapahtuma ja kaupungista poispääseminen väenpaljouden takia oli hankalaa. Saimme myös todistaa jonkun lokaalin idioottimaisia autoilun taidonnäytteitä lukuisine vaaratilanteineen. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut. Yö meni taas kikkaillessa unen ja todellisuuden rajamailla. Sunnuntai-iltapäivällä alkoi Tallinna pikkuhiljaa tuntua todelta ja syödä pitää sunnuntainakin, joten päätimme hakeutua ruoan äärelle. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s