Kiertueraportti 05/2016

JUGGLING JUGULARS –tour, May 2016

5.5. Monza @ FOA Boccaccio, ITALY

Monza_05_2016

Helsinki-Amsterdam-Milano

Viva Italia. Fuck KLM! Lentoyhtiö on hukannut Markon rumpulaukun. Ilmoittavat, että laukun pitäisi saapua seuraavalla lennolla, jonne Coppa/Agipunk toi auton ja soittokamat meille Milanon kentälle. Mukava mies. Milanon kupeesta Monzasta löytyi vanha vallattu futiskenttä. Hengaillaan paikan edessä ja ihmetellään ohi menevää lammaslaumaa ja paimentavia koiria. Unettoman yön jälkeen pitäis nukkua, mut ei onnistu. Squatilla ei asu ketään ja paikalle ilmaantuu jossain vaiheessa kaveri, joka ei puhu sanaakaan englantia. Käsimerkkien avulla kikkaillaan soittokamat sissään saliin ja testaillaan vähän Coppan lainaamia vehkeitä. Vähän oudolta kuulostaa aluksi, mutta kai näihin korva tottuu. Sitten kun paikalle ilmaantuu enemmän väkeä ja yhteinen kieli löytyy niin selviää, että soitellaan ulkona. Kylmä. Rumpulaukkuhässäkkä. Käydään kentällä ja soitellaan sinne tänne. Väärä laukku löytyi missä on Markon nimi. Oikea laukku hukassa. Yhtä bändiä ehti vähän kattoo. Ei oikein iske siinä olotilassa, toisissa olosuhteissa ehkä voiskin. Triona vetivät. Oma keikka; kitarakaappi alko pätkimään, toimi lopulta. Soitot ok. Marko kyrpä otsassa kun lainakamat ei oikein pelitä; halkeilleet pellit mitkä ei soinu yhtään ym. Kourallinen ihmisiä jotka dikkaili. Yleisössä yks vaippaikäinen, kissoja, koiria ja kukko. Riisi/artisokka/peruna-ruoka. Ei ihan paras alotus reissulle totaalisen väsyn takia, mutta todella mukavia ja avuliaita ihmisiä – ja JJ:n 27-vuotisen historian eka keikka Italiassa!

6.5. Marseille @ La Machine A Coudre, FRANCE

Marseille_05_2016

500km päästä löyty kaupunki. Motaria pitkin hurruteltiin ja huomattiin että tiemaksuista saa joku oivan summan rahaa. Passiakin päästiin näyttämään rajan yli mentäessä. Keikkapaikka kapean diilerikadun varrella. Auto stop. Kaikki tavarat sisään 5min lokaalien avustuksella. Kadun porukat sen näköstä et pitää huolehtia kamoista. Luukut kiinni baariin. Sisälle pääsi painamalla vain ovikelloa. Kivoja, ystävällisiä ihmisiä. Pieni, asiallinen paikka. Inquisition oli streittari fast corea. Rats Don´t Sink oli sekoitus eri tyylejä; jännä kokoonpano eri tyylisisitä ihmisistä. Antoivat meille kaikille t-paidat. Ei tehty soundchekkiä. Suoraanlavalle, nupit kaakkoon ja kyllä oli kiva soittaa. Vehkeet toimi ja soittajat nautti! Yleisö dikkaili ja encoretkin vedettiin. Vikat paidat ja muutama levy lähti jonkun matkaan. Paikallisen levykaupan pitäjä Phil ois halunnu treidata levyjä, mut ei ollu aikaa moiseen, harmi. Baarin pitäjä, mies veti alkuillasta jumbosavut ja varmaan muutakin, kikkaili ja ilveili koko illan tiskin takana ja vähän muuallakin. Hauska mies. Safka riisi/kastike/patonki/levitteet. Yöllä matkaan ja huoltikselle nukkumaan, koska Marseille on kaupunki, jossa ei voi jättää mitään autoon yöksi. Päätettiin antaa huligaanien pölliä ja ryöstää jonkun muun auto tänä yönä.

7.5. Barcelona @ Kasal Jove de Roquetas, SPAIN

barcelona_05_2016

Huomattiin yöllä ettei navigaattorista löydy muistikuvista huolimatta Espanjaa. Pieni pulma kun siellä pitäisi pyöriä seuraavat neljä päivää. Varsinkin BCN on hankala paikka ilman asianmukaista opastusta. Lisäväriä tuo rumpukeissin metsästys lentokentältä. Hommattiin uusi navi ja matka taittuu. Välteltiin maksullisia teitä ja maaseutu tuli tutuksi. Keikkapaikka löytyi kapealta yksisuuntaiselta kadulta. Kamat sisään ja auto parkkiin johonkin kauas. Muutama kylmä cerveza ja odottelua. Ruokana riisiä, patonkia ja currypohjaista kastiketta tofulla ja vihanneksilla, nam! Eka bändi soitteli covereita, puhuivat biisien välissä kovalla vauhdilla, en tiedä mitä. Toiseen bändiin (Anarquia Vertical) kuului nuoria jätkiä. Soittivat asiallista hc:ta. Laulajalla oli suorat housut, kiiltävä nahkavyö, kauluspaita ja kiiltävät kengät ja tukka sliipattu. Ei ihan vastaa ensivaikutelmaa hc-laulajasta. Suosittelen tsekkaamaan tämän bändin! Sitten JJ. Brutalissimo! Hiki virtasi, aivan mahtava meininki, näin sen kuuluu mennä. Soitettiin kun viimeistä päivää ja niin kauan kuin aikaa oli. Keikan jälkeen kaikki vaatteet aivan litimärkiä, tuntui siltä kun ois ollu kuset housuissa. Jonkin verran oli tuttuja paikalla, muutamat levytkin meni kaupaksi. Sitten haettiin auto parkista, Casalin eteen, kamat kyytiin ja Fidelin luo keskustaan nukkumaan.

8.5. Zaragoza @ CSO Kike Mur, SPAIN

Äitienpäiväaamu Barcelonassa. Soitto kotosuomeen mutsille. Suihkusta kuoriutui aivan uutta porukkaa. Käytiin tsekkaamassa Sagrada Familia ja otettiin perinteinen pasteerauskuva rakennuksen edessä. ”Paska edessä, konvehti takana”, sano Marko. Sitten kohti lentokenttää ja operaatio rumpulaukun metsästys. Asioilla on tapana järjestyä. Tuurilla osuttiin oikeaan terminaaliin. Muutaman vittuilevan lentokenttävirkailijan jälkeen kadonnut rumpukeissi lähti tyytyväisen porilaisen rumputaiteilijan matkaan ja päästiin lähtemään kohti seuraavaa määränpäätä. Sähköpostissa luki että Marko voi saada KLM:n palvelupisteestä t-paidan,hammasharjan ja kamman. Voi tänä onnea ja autuutta! Ehkä kuitenkin tehdään pikku reklamaatio asian tiimoilta.

Alkuperäinen keikka Pub Eccosissa peruuntui ja elettiin hetki epätietoisuudessa illan suhteen. Sitten tuli viesti, että soittaisimme Warsong -orkesterin treenikämpällä, okei sopii hyvin! Carlos oli kuitenkin vastassa uuden plänin kanssa. Keikka on sittenkin squatissa, jossa on tänään joku perhehenkinen tatuointi- & sirkustapahtuma, voitaisiin soittaa tapahtuman päätteeksi. Hyvä uutinen! Squatattu paikka on vanha vankila, jossa järjestetään erilaisia juttuja. Tämän päivän tapahtumassa tatuoijat tekevät työnsä ilmaiseksi, tuotto menee poliittisten vankien tukemiseen, oikeudenkäyntikuluihin ym.  Paikalla oli paljon porukkaa, perheitä koirineen, pieniä lapsia ja värikästä sakkia. Oma keikka alkoi siis heti sirkusmeininkien jälkeen. Paikkana isohko huone kahvion takana. Saatiin olla ensimmäinen orkesteri ko. tilassa. Soitot sujui mallikkaasti pienistä teknisistä ongelmista huolimatta. Basistin mikkipiuha oli niin lyhyt, että ständi oli pari metriä miksauspöydästä, Arjan mikistä sai sähkötällin aina kun se koski suuhun ja Teron kitarakaappi pätki. Encoretkin soitettiin ja levyjä myytiin. Lämmittää aina mieltä kun joku tulee keikan jälkeen kertomaan, ettei ole kuullut bändiä aiemmin, kertoo tykänneensä kovasti ja toisessa kädessä on koko distrovalikoima… Yöksi Warsong-bändin Carloksen luo. Iltakaffeet, oluet ja mukavat jutustelut. Parhautta!

9.5. Madrid @ squat, SPAIN

Madrid_05_2016

Aamupalan jälkeen matkaan kohti Madridia. Sataa toista päivää. Mietittiin kiertuetta jonnekin Afrikan kuivuusalueelle, koska tuodaan näköjään sateet aina mukanamme. Olis tästä meidän reissailusta oikein konkreettista apua jollekin.

Keikkapaikkana vallattu talo. Ulkoa kadulta ovesta sisään, käytävää pitkin isoon korkeaan huoneeseen. Asiallinen paikka tosiaan, ei todellakaan mikään kaikukammio. Vanha TV studio tms.

Pablo ja Blanca Accidentesta keikan järkkääjinä, tai oikeataan koko bändi touhusi jotain. Mukava fiilis, kalja oli niin kylmää että piti ottaa käyttöön Kämäset cooleri. Mortal Wombat ekana soitti tiukasti melodista nopiaa hc:ta. Reissun eka bändi, jota katsoi mielellään koko setin. Bassossa Accidenten basisti. Coverina Bad Religionia. Sitten tyttötrio Troika, jossa kitaraa soitti Accidenten Blanca. Positiivista, hieman horjuvaa soittoa kolmella laululla, pidin. Kahden euron kasetti tuli matkaan. JJ viimeisenä. Pekun kitaran kaula oli jotenkin vääntynyt lämpötila/kosteusvaihteluista, eli jotkut nauhat eivät soineet ollenkaan. Mentiin sitten Blancan lainakitaralla. Jotenkin keikka meni myös vähän niin ja näin. Soitot sujui loistavasti mutta ei jostain syystä lähtenyt ollenkaan. Maanantaimeininki. Yöksi Accidenten basistin luo. Sieltä löytyi aggressiivisesti käyttäytyvä kissa, joka istui nojatuolin kulmalla ja täppäsi tassulla kaikkia ohikulkijoita sähisten. Punk. Marko ja Petteri nukkuivat autossa vahteina, kylmä (päivälläkin vain +12 C). 

10.5. Zarautz @ Putzuzulo SPAIN

Zarautz_05_2016

Aamiaisen jälkeen matkaan. Kaunista vuoristomaisemaa. Jos Zaragoza-Madrid -etapilla oli olo kuin aavikolla, niin täällä oli vihreää. Päässä suhisi kun posoteltiin 130km/h mäkiä alas laaksoon. Huoltoasemalla keskellä ei mitään tapahtuu joskus outoja asioita. Vessassa törmättiin (melkein konkreettisesti) puolalaiseen Robertiin Trujaca Fala/NIC-lafkoista, joka oli kuskina jollekin Israelilaisbändille. Olivat matkalla Ranskaan. Naurunremakkaa! Kuunneltiin pitkästä aikaa musaa autossa. Yleensä ollaan hiljaa hyvin pitkiäkin aikoja, kuuluu perusmeinkiin. Nyt tuli kokoelma vanhaa jenkki- ja enkku-hc:ta nauhana kaiuttimista, toimi tähän paikkaan! Kymmenien tunneleiden, siltojen ja kämmeniä hikoiluttavien teiden jälkeen saavuttiin aurinkoiseen pikkukaupunkiin Zarauziin, joka turistiaikaan tuplaa asukasmääränsä ja sijaitsee Atlantin rannalla. Ensi töikseen koko porukka laahusti hiekkarannalle ja veteen. Oli mukava kahlata viilentävään veteen monen tunnin automatkan jälkeen ja nauttia kaffit rantabulevardilla, jeah!

Eskarikk asko! Putzuzulo! Keikkapaikka löytyi nopeasti. Hieno squatti, jossa toimii oma radioasema Arraio Irratia. Istuskellessamme pihassa paikalle kurvasi fillarilla valkoiseen Siege-paitaan sonnustatunut mies, joka tervehti meitä iloisesti suomeksi. Jonpi oli asunut Suomessa, Vaasassa ja puhui hyvää suomea. Hän kertoili squatin, kaupungin ja baskilaisten historiasta pitkät tovit. Erittäin mukava ja puhelias mies. Keikkajärkkääjä Abuelo loihti meille paellaa, ruokakooma. Toisena ja ekana bändinä paikassa oli hyvin äänekäs grindibändi Rotten Notes. Yleisöä ei paljoa ollut mutta paikalle vaivautuneet sitäkin innokkaampia. Soittivat kättelyssä koko tunnin. Varsinkin rumpalin iltapuhde oli todella vaikuttava. JJ soitti yhden reissun parhaista keikoista. Kaapista sai vääntää volaa niin paljon kun halusi ja sehän sopii meille! Vähälukuinen yleisö tykkäsi kovasti ja yhteiskuvia otettiin. Sitten muutama viilentävä hikiseen kroppaan ja yläkertaan unten maille.

11.5. Toulouse @ Les Pavillons Sauvages, FRANCE

Toulouse_05_2016

Aamupalan jälkeen hyvästeltiin Abuelo ja lähdettiin baanalle. Zarauzista jäi todella hyvät fiilikset! Tankki täyteen halvempaa dieseliä 60l/54€ ja kohti Ranskaa. Yritettiin mennä fiksuina ei-maksullisia teitä. Reilun tunnin kikkailun jälkeen todettiin, että illan keikka alkaa meidän osalta todella myöhään jos jatketaan maakuntamatkailua. Siirryttiin sitten motarille, siellä on aina tarjoushinnat, vähän niinku lentokentällä…. Yli Pyreneiden ja Stonehenge Recordsin kotikaupunkiin. Sieltä löytyi pienen etsiskelyn jälkeen paikka missä crusti soi ja pilvi tuoksui. Nopia roudaus ja riisiperunapadan ääreen. Meinhof oli jostain syystä perunut keikkansa ja myös koko kiertueensa. Pian kyseltiin halukkuutta radiohaastatteluun. Arja ja Petteri sopivat siihen mainiosti.Boom! soitti ekana. Tiukkaa menoa naislaululla, hyvä bändi! Krotok oli yhdenmiehen koneorkesteri. Artistilla oli hirviömaski naamalla jo kova meno. Oma keikka lähti lentoon alusta lähtien. Yleisössä oli joku paikallinen jantteri, joka kävi jo ekan bändin aikana näyttelemässä käsimerkkejä ja änkesi lavalle. Meidän setin lopulla kaveri tuli makoilemaan lavalle Arjan jalkoihin ja osittain Pekun piuhojen päälle. Sitten joku vanhempi tyyppi tuli yleisöstä ja mäjähti makoilijan päälle niin että ukolta lähti luultavasti ilmat pihalle. Sitten makoilija lähti kraiveleista takaisin yleisön sekaan. Ei tullu enään… Soiton jälkeen oli taas kuin suihkussa ois käyny. Väkeä oli ihan mukavasti ja näytti siltä että myös takarivi heilui biisien tahdissa. Cool. Levyjäkin myytiin. Yksi kaveri oli Meksikosta, oli kovin tyytyväinen näkemästään. Tähän iltaan kuului oma bändihuoneisto suihkuineen. Kyllä nyt artistin kelpaa olla. Vielä kun aamulla ei ollut kiire mihinkään sai ottaa rennosti. Voi kun osaisikin. Koko ajan on sellainen olo että pitäisi mennä jonnekin tai tehdä jotain. Vittu ku oppis olemaan.

12.5. Villefranche de Rouergue @ Ferme du Mauriac, FRANCE

VillefranceDeRouergue-2016-5-22

”Kotibileiden nukketeatteriesitys”

Päivällä lähdettiin ajelemaan pikkuteitä kohti seuraavaa paikkaa. Matkalla Caussad, jossa nautiskeltiin loistofalafelit. Onneksi näitä luppopäiviä ei ole yleensä kuin yksi reissussa, menisi muuten hifistelyksi! Keskeltä eimitään löytyi vallattu maatila, jossa vastassa oli koirayhdyskunta. Paikassa asuu n.20 henkeä, osalla on lapsia. Keikkajärkkääjä Mlody on puolalainen, mutta asunut Ranskassa jo pitkään. Keikkapaikka navetan ylisillä, aijai, kotoisa olo. Sitten odoteltiin ja odoteltiin. Ruoka-aika näillä main on tosi myöhään, mutta oli se myös odottamisen arvoista. Kaikkia sortteja löytyi ja vatsa tuli ahdettua (liian)täyteen. Bon appetit! Tehtiin soundcheck ja päätettiin soittaa ekana. Kylmyys oli päässyt hiipimään pahasti jäseniin ja lähtökohdat olivat ns. miinuksella. Soitettiin kuitenkin kelpo keikka, kikkailtiin vähän uusilla settibiiseillä ja fiilis nousi kummasti. Eturivissä tanssi koko keikan ajan alle kymmenvuotiaat sisarukset ja koiria vilisti siellä täällä. Vietiin osa kamoista autoon ja jäätiin tsekkaamaan illan toista bändiä. Yli puolen tunnin kovan säätämisen jälkeen bändi aloitti settinsä ja soittikin hulppeasti yli tunnin. Kello oli tässä vaiheessa jo puoli kaksi ja pohdittiinkin kuinka pitkälle ilta/yö olisi venynyt jos kaikki neljä suunniteltua bändiä olisivat soittaneet, huh. Meinhof ja toinen bändi peruivat. Maatilalla bileet jatkuivat varmaan erilaisten tuotteiden voimalla aamuun saakka. Keikkaliksaa ei tänään tullut yhtään, hyvä ruoka ja ystävälliset ihmiset korvasivat sitä. Tarjottiin tankin täytteeksi dieseliä, mutta nesteen alkuperästä ei oikein ollut varmuutta ja kun laina-autolla oltiin matkassa jätettiin kokeilut tekemättä. Eilisillan Boom! bändin rumpali oli lähtenyt katsomaan keikkaa ja kyseli meiltä aiommeko jäädä yöksi maatilalle. Osa meistä  kuitenkin nukkui jo autossa joten kuskin vuorossa oleva lähti ajelemaan pikkuhiljaa yötä myöden kohti Grenoblea. Ajoa olisi kohtuullisesti. Tiedä sitten kuinka järkevää on ajella kiharaisia vuoristoteitä pimeässä, väsyneenä vesisateessa autolla, jonka valot ”vähän”reistailivat. Valintoja. Tero on kurko!

13.5. Grenoble @ Le 102, FRANCE

Iltapäivällä perillä. Squatin kymmenvuotisbileet ja JJ:n 500. keikka. Odotukset hyvin valvotun yön jälkeen korkealla! Päästiin nukkumaan muutamaksi tunniksi ja haettiin kamat autosta sisään. Tuttuja paikalla, kotoisa fiilis eilisen jälkeen. Grenoblessa toimi kaikki. Ruoka oli mahtavaa, yöpaikka suihkuineen luksusta, keikka timangia ja ihmiset ystävällisiä! Ekana soitti kolmen naisen trio, rummut, sello ja basso. Myös fonisti kävi vierailemassa neljän biisin verran. Mukavaa ja erilasta vaihtelua säröisiin crustimeininkeihin. Sitten lavalle tuli viime kiertueen St. Etiennen keikkajärkkärin Copcake-bändi. Soittivat nopiaa hcta, coverina tuli Quarantinea! Jugulaarit vikana. Oli ilo olla osa tätä tapahtumaa, biisit lähtivät kuin ammuttuna. Pienen tauon teki settiin artistin bassokielen katkeaminen (basso on lyömäsoitin), A&P soittivat Burnburnburn ja windmilssin kitara+laulu -versioina. Yhden encoresetin jälkeen yleisö huusi takaisin lavalle, mutta aika oli lopussa. Helposti ois soittanu tällä fiiliksellä vaikka kuinka kauan. Mutta joo, 500 keikkaa täynnä Lapuan kitarasankareilla! Muutama juttu on tehty oikein, että tuollaiseen saavutukseen pääsee, respect!

14.5. Luzern @ Industriestrasse, SWITZERLAND

Luzern_05_2016

Aamulla pikasuihku, että kehtaa mennä koneeseen huomenna. Hyvästeltiin David ja Quillame ja lähettiin kikkailemaan kohti Sveitsiä. Kyllä laittaa pohjolan urpot hiljaiseksi kun katselee näitä vuoria ja maisemia. Vau! Ranskalaiset tiemaksut helvetistä jäivät taakse. Saavuttiin keikkapaikalle tismalleen samaan aikaan keikkajärkkääjä Fixin Sin Logica bändin ksnssa. Nyt päästiin sveitsiläiseen kellariin, jossa suurin osa tupakoi ja musa soi lujaa. Perusmeininki siis. Tsekattiin vähän kamoja ja taas sai vääntää nupit kaakkoon. Sitten nautiskelemaan ruoasta. Kyllähän maistui taas. Joka ruoalla oli tällä reissulla tarjolla riisiä, johtuen osaksi varmaan Arjan gluteiinittomasta ruokavaliosta. Pastaa saa kotonakin. Illan aloitti Sin Logica. Käytiin viime reissulla tsekkaamassa poikien treenikämppä Sedelillä ja tiedettiin bändillä olevan prameat soittokamat. Jännä bändi. Laulaja ja toinen kitaristi, jolla oli pohkeisiin asti roikkuvat rastat olivat samaa maata kun taas basisti ja toinen kitaristi olivat ”rokkiheeboja”. Rumpali oli harmaantuva herrasmies, joka soitti tiukasti. Punk/hc-meininkiä rock vivahteilla. Soittivat suomalaisesta näkökulmasta tosi pitkän setin, mutta hyviä hetkiä biiseissä oli paljon. Sitten lähti reissun viimeinen keikka matkalaisilta. Tai ei se oikein lähtenyt. Perushyvää, kivaa meinikiä, mutta yleisöä ei saatu mukaan millään. Joskus vaan on näin. Aika pian pakattiin Sprintteri ja lähdettiin ajelemaan kohti Milanoa ja Linaten kenttää. Matkalla oli muutama sellainen tunneli, että tuntui ettei ne lopu koskaan. Reikä löytyi kuitenkin. Kentällä Coppa tuli hakemaan autoa ja kamoja. Muodollisuuksien jälkeen kentälle kikkailemaan. Aamupalaksi hyvin valvotun yön jälkeen pizzaa. Pitihän se nyt kokeilla. Juustoinen, maukas lätty.

Pori-Tampere-Helsinki-Amsterdam -Milano-Nizza-Marseille-Barcelona-Madrid-Zaragoza-Zarautz-Toulouse-Grenoble-Luzern-Lugano-Helsinki-Pori

Mitä muuten on tourielämä? Mahtavia elämyksiä, loistavia keikkoja, ilmaista kaljaa/siideriä/viiniä joka ilta, keikanjälkeistä euforiaa, upeita, ystävällisiä ihmisiä. Huolenpitoa, ystävyyttä, voimakasta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, hienoja kokemuksia ja kaikkea sitä kiertolaiselämää mitä odottaa innolla kuukausi tolkulla. Sitä se on, on se.

Onhan se myös kroonista väsymystä, nälkää ja siitä aiheutuvaa vitutusta sekä puutuneita perseitä. Odottamattomia, pieniä ongelmia ratkaistavaksi ja säätöä ja vielä kerran säätöä! -J/JJ-

 

Mainokset