Syysminitour 2017

Juhannusmatkailun jälkeen alkoi jo mieli hakeutua uuden reissun suunnitteluun ja päätettiin tehdä minitour syksyllä. Easygoing Ruotsin läpi Saksaan ja takaisin. Taaskaan reissun alkumetrit eivät sujuneet ongelmitta, mutta onneksi kaikki vastoinkäymiset saatiin selätettyä. 
Hypättiin Ville Viikingin kyytiin Turussa ja puskettiin yön yli Tukholmaan bilebändi Gepardin soittaessa yökerhossa. Ei oltu eturivissä. Meriaamiaisen jälkeen ajeltiin kuskeja vaihdellen kohti Malmöä ja The Siltaa jota pitkin päätettiin tällä kertaa mennä. Ei nähty Saga Norenia Porchen ratissa vaikka kuinka tiirailtiin. 50 euroa meiltä haluttiin siltamaksua. Mielessä oli läheisen Göteborgin tapahtumat, uutisten mukaan kaupunki oli taistelutanner. Vitun natsit! Tanskan läpi mentiin vauhdilla. Ei kuitenkaan riittävän lujaa, koska nähtiin laskeutuva puomi Rödbyn satamassa. Myöhästyttiin muutama minuutti lautalta ja pönötettiin 45 minuuttia odotellen seuraavaa. Onneksi on nykytekniikkaa, tsekkailtiin siinä sitten omaksi iloksi ja muiden ”iloksi”Markon kanssa lätkämatsia suorana iPadilta. 88 euron lauttamatkan jälkeen oltiin vihdoin Saksassa. Keltaisena viivana mentiin kunnes muutama kilometri ennen Hampuria alkoi vesisade, joka kestikin sitten aamuun saakka. 

 

SA 30.9. Hamburg, Störtebeker (w/Herculines, Spike) GERMANY 

 

Tuttu Störtebeker löytyi helposti, mutta parkkitilaa ei. Retkibanaani tönötti miltei koko illan lähes keskellä tietä umpikujalla. Läheisen kuppilan Onkel Oton edessä päivysti mustia miehiä huppareissaan kaupitellen omia hyödykkeitään halukkaille. Ameriikan meininki. Samoilla janttereilla oli Arjalle jotain asiaa yöllä, mutta jätettiin takinhiplaajien avautumiset sitten toiseen kertaan. Päivän ajamisen jälkeen tarjottu ruoka maistui taivaalliselta. Suurta roudaamista ei tarvittu, koska muut bändit olivat jo tehneet soundchekin ja backline oli valmiina. Störtellä soittivat meidän lisäksi paikalliset Herculines ja Spike. Kaikissa illan bändeissä naisvokalisti. Herculines soitti punkrokkia. Ihan kuunneltavaa musaa. Spike sen sijaan jätti hieman vaisumman kuvan itsestään. Basisti ja kitaristi vetivät röökiä taukoamatta. Muutenkaan Störtellä ei juuri savutonta paikkaa löydy tällaiselle astmaatikolle. Välillä piti käydä vetämässä happea ulkona vesisateessa. Oma keikka lähti pienen lavatsekin jälkeen hienosti kulkemaan. Transiitissa istuminen oli virittänyt punakoneen hyvän iskuun. Soitettiin setti ja parit encoret. Hieno aloitus tourille! 
Yöpaikkaan olikin sitten vartin kävely läpi syntisen Reperbahnin pitkin sateista St Paulia. Zara saatteli meidät asuntoonsa nukkumaan ja lähti itse poikakaverinsa luo yäksi. Talon ylimmäinen kerros, kuinkas muuten. Öisen St Paulin kadut olivat todella elossa. Iloista bilejengiä, futisfaneja ja surullisen näköisiä narkkareita lusikkafixeineen. Paikalliset jannut meitä varottelivat väkivaltaisista futishuligaaneista, joten vältimme muutamaa kadunpätkää ihan mielellämme. Väärä jengi oli kai voittanut pelin, eikä nyt juuri ollut sellainen fiilis että haluttais jutella potkupallosta. Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla kikkailtiin itsemme takaisin Störtelle ja nautittiin mahtiaamiainen, taisin syödä itseni ähkyyn. Vegaaniaamiainen oli loistava. Hyvän ruoan äärellä sitä kummasti murheet muuttuvat pienemmiksi ja huomaa omat pikku puutteensa, mm. malttamattomuuden… Uusi tuttavuus oli raparperimehu, jota olisi voinut juoda vaikka kuinka.Nam..  

 

SU 1.10. Neu Tramm, Raum2 (w/Ruinas) GERMANY 

 

Kamat autoon ja maaseudulle. Ihasteltiin hienoja maalaisteitä ja ihmeteltiin miten ihmeessä kaikki tiet voivat olla niin suoria. Perille Neu Tramiin saavuttiin ajoissa. Mielenkiintoista on, että vuosina 1995-2011 paikka on toiminut ydinjätteen loppusijoituspaikkana. On sitten myrkkyä maassa jonnin verran. Vuodesta 2000 Raum2 on toiminut ensin vuokralla ja sittemmin omana paikkana. Omavaraiskulttuuri jyllää, pyrkivät tekemään kaiken ruokansa itse ja ovat ylpeitä siitä. Järkkäri oli tehnyt orkestereille oman bandsoupin, jota kaikki orkesterit saavat tullessaan, hyvää oli. 
Rokit aloitti JJ. Oltiin jo tsekattu kun toinen bändi tuli paikalle ja soitettiin ekana. Mulla oli mystisesti yksi piuha mennyt tsekin ja keikan välissä mykäksi. Sitä siinä sitten ihmeteltiin alussa. Hyvin vedettiin. Taputuksista ja kiitoksista päätellen väki tykkäsi näkemästään. Sitten Ruinas Buenos Airesista, metalcrustia kaikilla mausteilla. Väkeä oli sopivasti ja järjestäjät tyytyväisiä. Saatiin myös kutsu festareille keväällä, hienoa. Unille oli yöllä mukava kömpiä. Nukkumahuone oli nimittäin suoraan lavan takana. Ekassa huoneessa argentiinalaiset, me toisessa, noin kolme metriä lavalta. Ei pöllömpää. Uni maittoi. 
Sateinen aamu Neu Tramissa. Kaffet ja aamupalat huiviin, mielenkiintoisten jutustelujen jälkeen lähdettiin kohti itäsaksaa. Rasthofilla huomattiin rekkakuskien ottavan ilon irti huomisesta vapaapäivästä. Muutama työn sankari oli talutuskunnossa jo hyvissä ajoin. 

 

MO 2.10. Leipzig, LiWi (w/Deathwish) GERMANY 

 

Kaupunkiin päästyämme vettä tuli ihan maahan asti, parkkipaikkaa ei meinannut löytyä ja fiilis oli muutenkin vähän niin ja näin. Osa meistä lähti käppäilemään vesisateessa kulmille ja huomattiin keikkapaikan edessä sopiva kolo autolle, heti siinä roskisten vieressä… Kipin kapin takaisin autolle ja suhautus vapaaseen paikkaan. Sitten vanhasta muistista edullisille falafel/seitan apajille lähikadulle. Halpaa ja herkullista. Me like. Odotellessa ruokia hämmästelimme kadun väkeä. Lähes kaikilla ohikulkijoilla oli kalja kädessä. Hilpeää porukkaa ja mukavaa seutua. Huominenhan oli pyhäpäivä Saksojen yhdistymisen kunniaksi. Kaikki paikalliset eivät tosin olleet juhlatuulella asian vuoksi, koska yhdistymisen myötä mm.taloudellinen eriarvoisuus näkyy voimakkaasti. Kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita. 
Samalla kadulla Liwin kanssa oli menossa Hausparty, jossa soitti eri bändejä koko ajan. Keikkakaverimme Deathwish oli mennyt muina miehinä vääriin bileisiin ja pystyttäneet distronsa sinne. Onneksi oikea mesta löytyi nopeasti… 
Väsymys on joskus kumma juttu tourilla. On henkistä väsymistä, oikeaa väsymistä ja sitten väsymystä jolle ei oo mitään selitystä. Puoli tuntia ennen keikkaa kiinnostaisi joskus enemmän mennä vaikka autoon nukkumaan ihan vaikka yöunille, mut sitten kun ottaa basson käteen lavalla niin tapahtuu jotain ihmeellistä ja lähtee lentoon muiden mukana. Liwissä kävi tänään näin. JJ soitti tiukasti, yleisö piti näkemästään ja osa väestä osasi monen biisin sanat ulkoa. Hiki tuli ja distrokauppa kävi. Deathwish jenkeistä soitti tiukkaa Motörheadrokkia. Kolme ekaa biisiä tuli täysin samalla kaavalla, sitten vähän vaihtelevuutta, kyllähän tätä tsekkasi mielellään. Yöpaikka oli lähellä, keikkajärkkääjä Sebastianin luona. Talon ylimmässä kerroksessa( ylläri) oli bändeille varattu majoitustila jonne könysimme etsimään makuupaikkaa. Osa paikoista olikin kaikkien yllätykseksi varattuja ja kävi ilmi, että alakerrassa sauhuttelevat jugoslaavit olivat jättäneet kamansa bändeille varattuun tilaan. Anteeksipyydellen matkalaiset hakivat kamansa ja pääsimme nukkumaan. 
Heräämiset on joskus jänniä. Koskaan ei tiedä kula herää sun vierestä. Terolla ja Pekulla oli yön aikana tullu uudet amerikkalaiset petikaverit. Aamulla kadulla oli yön jälkeen bileet menossa, bändi soitti jo klo 10 ja meininkiä löytyi. Aamiainen Liwissä ja sitten kohti Hollantia. Lähtökohta sinne menemiselle ei ollut kummoinen. Pojat muistelivat vuosien takaa nihkeää hollantimeininkiä ja harvalukuista porukkaa. Ans kattoo kuinka tiistaina mopo keulii Groningenissa!  

 

TU 3.10. Groningen, Bambara (w/Ruinas) NETHERLANDS 

 

Pelle oli meille avaamassa porttia 500 km ajon jälkeen. Keikkapaikka oli isossa kompleksissa, josta löytyi autokorjaamoa, kirpputoria ja muuta hässäkkää. Ruinas oli tullut jo aiemmin paikalle, joten soiteltiin heidän backlinella. Ruoka oli hyvää ja istuskeltiin ja odoteltiin väkeä paikalle. Jostain syystä kaikkialla oli kylmä. Hollantilaiseen tapaan paikassa oli iso eteistila varattu polkupyörille, joita oli iso liuta illan aikana. 
Ruinas aloitti soitot ja veti rennosti omat biisinsä läpi. Yleisö hytkyi mukana. Punakone lähti tiukasti liikkeelle, mutta viimeinen puristus oli jäänyt Transiittiin. Perusmeininki, mut ei mitään ihmeellistä. Muutamat extrabiisit soitettiin halukkaille. Youtubesta löytyy parhaat palat. Keikan aikana vanhat luut vähän lämpenivät ja olisi ollut mahkut jäädä baariin notkumaan. Huominen ajomatka ohjasi meidät kuitenkin nukkumaan. Yöpaikka oli tällä kertaa isossa salissa, joka oli täynnä isoja patjoja. Paikkaa ei oltu lämmityksellä pilattu ja heti makuupussiin päästyään tiesi, että tästä tulee kylmä yö. Muutaman kerran yöllä heräsi viluun ja vitutukseen, mutta tulihan se aamu lopulta. Ensi töikseen joku yöpyjä avasi aamulla tuuletusikkunan, jotta saatiin saliin raikasta (KYLMÄÄ) ilmaa… Aamupalaa rakennettiin hartaudella ja voi että se olikin hyvää! Kahta eri lämmintä ruokaa kaffeen ja leivän kera. Jeah! 
Hollannista jäi kylmyydestä huolimatta ihan hyvä fiilis. Hyvä tiistai. 

 

WE 4.10. Jena, Kassablanca GERMANY 

 

Jäsenet alkoivat lämpenemään pikkuhiljaa matkan aikana. Pyhäpäivänä poissaolollaan loistaneet rekat olivat tulleet takaisin ja liikenne oli sen mukaista. Krapulaiset puolalaiset rekkakuskit oli päästetty irti!! Saavuttiin Jenaan alkuillasta. Kassablanca oli iso kompleksi teatterisaleineen ja sokkeloineen. Soittotila alakerrassa loistavilla valoilla ja äänentoistolla. Täällä piti soittaa hyvin, koska kaikki mokat kuuluisivat taatusti, ainakin omaan korvaan… Luxusta oli takahuone suihkuineen, puyhkeineen ja täysi jääkaappi juomineen. Jännää muuten tässä meidän porukassa tää suihkujuttu. Jos haiset pahalle niin sulle vittuillaan ja jos tuksut hyvälle ja olet siisti niin vittuillaan vielä enemmän! Jätkät olivat soittaneet Jenassa vuosia sitten ja vanha paikka näkyi yläkerran ikkunasta. Ruoka oli erinomaista ja sitä tulikin syötyä fiksusti liikaa hieman ennen keikkaa. Oltiin illan ainoa bändi ja soittoaikaa oli runsaasti. Täällä oli upea soittaa. I refusen aikana lähti porukka joraamaan hullun lailla ja hiki virtasi. Keikan jälkeen Arja myi distrokamoista varmaan kolmasosan, kauppa kävi kuumana ja iloisia, hymyileviä ihmisiä parveili joka puolella. Työt oli tehty hyvin. Festarikutsuakin viriteltiin ensi vuodelle. Myöhemmin tiedustelimme yöpaikkaa. Keikkajärkkääjä kävi näyttämässä meille yösijan. Vanha, käytöstä poistettu saksalainen junavaunu, jossa kaikille oli varattu oma hytti valmiiksipedattuine vuoteineen. Joka hytissä oli oma patteri, jolla voi säätää lämpötilan. Nyt ei jumalauta palella!!! Junasta tuli mieleen vanhat Agatha Christien jutut. Hercule Poirot olisi voinut koska tahansa tulla viikset väpättäen kyselemään missäs sitä oltiin kun madame x kompastui pihalla… Seuraavana aamuna oli upeaa herätä sateenropinaan lämpimän peiton alta. Junavaunussa on tunnelmaa! Marko herätteli unikeot ja meille tarjottiin kahvia. Arja sai oman latten ja elämä hymyili matkalaisille. 

 

TH 5.10. Berlin, Köpi (w/Luxúria de Lillith, Imperador Belial) GERMANY 

 

Ajeltiin sateisia teitä Kreuzbergiin, käytiin levykaupoilla ja pyörittiin kulmilla kunnes ilta alkoi hämärtyä. Todettiin, että nyt kyllä tuulee suhteellisen kovaa kun ei meinaa pysyä pystyssä. Huomattiin katkenneita oksia, kaatuneita puita ja kaduille lentäneitä irronneita kattopeltejä. Köpillä kuultiin myöhemmin, että keikka oli ollut vaarassa peruuntua myrskyn vuoksi ja osa yleisöstä ei päässyt paikalle paikallisliikenteen jumin takia. Ihmisiä oli myös kuollut myrskyssä. Huh huh. Onnekkaat suomalaiset saivat retkibanaanin kuitenkin parkkiin aivan Köpin portin pieleen ja oltiin perillä. Tehtiin soundcheck ja odoteltiin toisia bändejä saapuvaksi. Eksoottiset keikkakaverit Brasiliasta tulivat paikalle soittimet mukanaan, joten heille piti vähän lainailla kamoja. Köpin 24-vuotisbileiden ekan illan ensimmäinen bändi astui lauteille ja soittivat sellaista metallia. Niittejä piisasi. Sitten odoteltiin ja säädettiin ennen seuraavaa bändiä. Syykin selvisi kun trio tuli lavalle. Kasvoja koristivat hienot maskit, joita oli maalattu hartaasti. Tällaista kuolonmetallia en ollut hetkeen nähnyt, aikamoinen Kummelishow.  
Lopulta pääsi viluinen pohjoisen orkesteri esittämään omia laulujaan. Tänään oli ollut joka paikassa kylmä. Ajattelin mm. soittaa villapaita päällä. Sali oli tyhjä kun päräytettiin B.H.D ilmoille. Pikkuhiljaa porukkaa tuli lisää ja muutaman biisin jälkeen sali oli täynnä. Meininki parani ja villapaitaakin sai ottaa pois. Rokattiin ja saatiin runsaat encoret. Hämmentävä näky oli lopussa kun maalatut brassihevimiehet moshasivat eturivissä pukinsarvet pystyssä. Arjaa hymyilytti pikkasen normaalia enemmän. Yöllä könyttiin nukkumaan ja kukin yritti päästä nukkumatin luo, vaikka baarisaa bileet jatkuivat koko yön aamuun saakka. Osalla juhlijoista taisi olla paremmat piristeet. Aamulla oli vähän tunkkainen herätys. Kaikki olivat vähän tukkoisia ja väsyneitä. Joskus vaan on näin. Syötiin aamiainen ja lähdettiin puskemaan ruuhkassa ulos Berliinistä ilman sen kummempaa säätöä. Vastaantulevien kaistalla oli välillä jonottamisen meininkiä. Rekka/autojonot olivat kilometrie pituisia, aaargh! 

 

FR 6.10. Bremen, Friese (w/Instinct of Survival) GERMANY 

 

Jos muuten joku väittää että Porissa on kamala ajaa yksisuuntaisten katujen vuoksi niin tyyppi ei ole ikinä käynyt Bremenissä… Kikkailua ja kikkailua vaikka Friesellä ja Bremenissä ollaan käyty useasti. Yksisuuntaisia, ahtaita kujia on kaikkialla.  
Stevie ja friesecrew olivat paikalla kun päästiin perille. Oli hienoa tulla soittamaan vika keikka tällä reissulla juuri tänne, tuttujen ihmisten seuraan. Meikäläisellä oli vuorossa keikka nro. 200. Aika kuluu nopeasti. Mahtavien tortillapöperöiden laskeuduttua IOS aloitti keikkansa. Soitettiin joskus näiden kanssa Jyväskylässä mut keikasta ei ollut mielikuvaa. Nyt bändi kuulosti hyvältä. Monipuolisia biisejä, joista löytyy nyanssejä. Ei pelkkää crustipaahtoa, toimi! Vaikka Bremenissä oli kolmet samanhenkiset bileet tänä iltana väkeä oli silti riittävästi kansoittamaan lavan edusta. Arja and the Boyz soitti erittäin hyvän keikan, saatiin parit encoret ja hiki lensi, Great! Jossain vaiheessa kiivettiin yläkertaan nukkumaan ja heräiltiin taas aamulla vesisateen ropinaan. Taivas itkee. 
Syötiin tuhti aamiainen, käytiin Ruin Nation Records päämajassa vähän levyostoksilla ja lähdettiin ajelemaan kohti Tukholmaa samaa reittiä kun mennessä. Vettä satoi ihan koko matkan, siis todella Bremenistä Tukholmaan, 1100 kilometriä. Siltaakin ajettiin, tuuli otti käppyröihin. Jotain pientä aivotoimintaakin oli havaittavissa osalla matkalaisista kun pohdittiin ajantajun hämärtyvän pitkällä ajomatkalla. Kun istuu autossa päivätolkulla, niin ei mieti välttämättä aikaa sinänsä vaan seurailee kilometrejä ja joku 80km vaikuttaa ihan pikkujutulta ja alkaa melkein laittaa takkia päälle kun kohta ollaan perillä. Nää on kai niitä asioita joita ymmärtää vain istumalla autossa…Autossa möllöttäminen ja hyrinän kuunteleminen on joskus vähän hypnoottista. Ruotsin poliisi halusi nähdä passimme, jotka tanskan poliisi oli juuri vähän aiemmin hymyillen palauttanut. Tahdikas naispoliisi piti meille moraalisaarnan kun eräs matkalainen makoili penkkien takana eikä ollut vöissä. Mainitsi myös sakottamisen, mutta antoi haisuleille armoa kun oikein koirankatseella häntä tiirailtiin. Hyvä niin. Jöngköpingissä Transit esitteli meille abs- valoa ja kierroslukumittari lakkasi toimimasta. Sitten tuli vettä hetken niin että oikein pelästyi ja se loppui kuin seinään. Hetken kuluttua abs-valo syttyi taas eikä saatu enää autoa käyntiin. Ai saakeli. Tukholmaan 108km ja kello 03.30. Silja lähtee 07:10. Ihmeteltiin eri vaihtoehtoja ja lykättiin auto käyntiin miesvoimin, ei lähteny ihan helposti. Jos oikein hakemalla haetaan jotain positiivista niin työntöhetkellä ei satanut juurikaan vettä! Päästiin uudelleen matkaan ja seuraavaksi meni nopeusmittari pimeäksi kun laittoi pitkät valot päälle. Hullua touhua. Sitten alkoi kojetaulusta syttyä valoja kuin joulukuusesta. Seuraavaksi hävisi autosta valot, vilkut eivät toimineet ja pelättiin että Transit hyytyy seuraavaan mäkeen. Tapahtuma oli kuin Stephen Kingin leffasta. Yhtäkkiä hätävilkut syttyivät ja valot kirkastuivat. Ajeltiin ja ihmeteltiin ja odotettiin mitähän seuraavaksi tapahtuu….  Lopulta päästiin hätävilkut päällä hiljaa ajellen satamaan. Pieni kylmä rinki alkoi hiljalleen häviämään erään paikan ympäriltä kun auto lähti vielä satamassakin uudelleen käyntiin. Lucky bastards! Jotenlin ajattelin etukäteen, että tällainen sunnuntain päivälaiva olisi helppo matka kohti Turkua. Nukkumisesta ei kuitenkaan oikein tullut mitään ja asiaa ei helpottamut juhliva ruotsalainen teininuoriso läheisessä hytissä. Laulua ja iloisia huudatuksia piisasi aamusta lähtien. Aaargh!  

 

Yhteenvetona voisi todeta et joka päivä satoi ja oli kylmä. Soitettiin hyvin, välillä loistavasti, saatiin kolme eri festarikutsua, kaikki pysyivät terveinä ja Transit jaksoi 4500km hienosti, sit vähän vähemmän hienosti. Minneköhän retkibanaani vie ens kerralla, ans kattoo ny. 
Mainokset